Tämä on merkittävä vuosi. Tai se jää ainakin omiin aikakirjoihini merkittävänä, koska olen päättänyt niin.
Esikoinen päättää peruskoulunsa, keskimmäinen puolestaan siirtyy syksyllä jo yläkouluun. Mutta ennen kaikkea puolisoni, tuo vakaa tunteiden tiehöylä (his words, not mine) astelee toukokuussa seuraavalle kymmenelle. Hän täyttää siis pyöreät 40 vuotta.
Nyt jos saisin maailmankaikkeudelta ja metsien keijupölyltä pyytää, niin skippaisin tällä kertaa tämän uuden kymmenen mukanaan tuoman kriisin. Vaikka itse olen miestäni kolme vuotta nuorempi, se ei estänyt aivan hurjalla rytinällä päälle vellonutta kolmenkympin kriisiä kymmenen vuotta sitten. Siis juu, nimenomaan silloin, kun mieheni täytti 30, en vielä minä itse.
Siinä sitten perustettiin kivijalkakauppaa, lopetettiin kivijalkakauppaa, ja muutenkin koikkelehdittiin vähemmän suotuisilla vesillä monta vuotta. Ei ollut kovin hyvä ajanjakso elämässä se. Opettavainen ja silmiäavaava kyllä, mutta ei kovin miellyttävä.
Mutta ehkä kymmenen lisävuotta ovat tuoneet tullessaan nyt sitä paljon puhuttua varmuutta ja rentoutta. No en tiedä, ovatko, mutta ehkä sitä kriiseilee nyt lähinnä laiskasti vaan päänsä sisällä. Kun ei vaan jaksa lähteä enää reuhtomaan.
Kirjoitin jo vuoden ensimmäisenä päivänä muutamia ajatuksia vuoden varalle, mutta nyt haluaisin lisätä listalle yhden kohdan.
✴️ Haluan lähteä useammin, jotta voin palata.
Huomaan välillä tarvitsevani irtautumista tästä paikasta. Näistä seinistä, matalasta maisemasta, noista samoista kostean meri-ilman liukastamista kaduista. Kun hetken käy muualla, näkee oman maisemansa taas kirkkaammissa väreissä.
Ollaan kolme päivää pyöritelty ajatusta kevään lopulle sijoittuvasta koko perheen lomamatkasta. Tuntuu siltä, että viikko muissa maisemissa tekisi meille kaikille hyvää ja irrottaisi arjesta kunnolla.
Viimekeväinen Wienin matka osoitti muksujen olevan erinomaista matkaseuraa, joten elättelin ensisijaisesti toiveita kaupunkilomasta. Lento paikkaan X, sieltä junalla kohteeseen Y, ja tuolta sitten lennolla kotiin. Ja tietysti muutama päivä molemmissa kohteissa. Paljon nähtävää, uusia kokemuksia ja chilliä menoa.
Toisaalta houkuttelee aivot narikkaan -rantaloma. Mahdollisimman vaivaton pakettimatka kaikilla helpoilla herkuilla. Aurinkorasvan tahmaista tuoksua, palmuja ja pommeja uima-altaaseen. Ihan vaan totaalilepoa auringossa.
Enhän mää tiädä! Auttakaa! Kaikki vinkit Euroopan lomakohteista otetaan ilolla vastaan. Reissussa siis tuolloin mukana 11-, 13- ja 16-vuotiaat. Ja me vanhukset tietty.
… vie pian, äläkä tuo takaisin…
-Päivi
The post Vie minut, minut vie jonnekin appeared first on Nakit ja Mutsi.